The Black Album on todellinen klassikko levyjen keskuudessa. Metallican vuonna 1991 julkaisema levy aiheutti melkoisen nousuvirtauksen. Vaikkei se nousekaan parhaiden albumeiden listauksissa top 10 sijoille, on sen merkitys kulttuurisesti ollut todella suuri. Sen on kuvailtu olevan genrerajoja rikkonut ja se tarkoitti bändille riskejä sekä tyylin muutosta. Selkeästi riski on kannattanut, sillä vuonna 2021 albumi täytti 30 vuotta ja sen biisit soivat täysillä ja usein edelleen.
The Black Album toi tullessaan muutoksen
Siinä missä Metallican aiemmat julkaisut olivat enemmän trash metallia, huomaa Black albumilla tapahtuneen tietynlaista kasvamista. Jopa aikuistumiseksi sitä voisi kutsua. Musiikki kallistui hard rockin suuntaan, joka sai osan faneista jopa kääntämään selkänsä yhtyeelle. Myös muut bändit huomioivat riskin ja muun muassa Iron Maiden on antanut pisteitä Metallicalle rohkeudesta ja päätöksestä viedä musiikkiaan enemmän kohti valtavirtaa ja suuremman yleisön tietoisuutta.
Metallica jäsenet jännittivät itsekin levyn vastaanottoa, he tiesivät sen olevan riski ja tekivät sen silti. Samaan hetkeen he vaihtoivat myös tuottajaa, joka omalta osaltaan toi myös hieman epämukavuutta elämään. Tätä valintaa pidettiin hieman erikoisena, sillä uusi tuottaja Bob Rock, oli ennen työskennellyt esimerkiksi Mötley Crüen kanssa ja Metallican tiedettiin naureskelleen vastaaville tukkahevibändeille.
Albumi ei syntynyt ilman tulta ja tappuraa
Liian helpolla tämä klassikko ei kuitenkaan päässyt syntymään. Tuottajan vaihdos toi tullessaan eri tyylin levyttää ja siinä missä ennen he olivat äänittäneet soitin kerrallaan pala palalta, tehtiinkin nyt täysin erilailla. Rock laittoi miehet soittamaan samaan aikaan ja samassa tilassa. Näin hän tavoitteli aidon live-taltioinnin tunnelmaa ja voinemme todeta tavoitteen onnistuneen.